Valaisinhaaveita ja Hylobius abietis

Muuttaminen on kamalaa. Tavaroiden pakkaaminen on kamalaa, mutta niiden paikoilleen pistäminen on vielä ihan ok. Mitä sitä raaskii heittää pois tälläinen hamsteri ja tarvitaanko näitä kaikkia todella?

En haluaisi yhtään vanhoja huonekaluja uuteen taloon, mutta pakon sanelemana niitäkin vielä löytyy. Joko ei ole aikaa tai rahaa hakea uusia tai sitten on iskenyt nuukuus. Ihan käyttökelpoista tavaraa joka ei sovi mielestäni sisustukseen, mutta jos ne toimivat niin raaskiiko kuitenkaan ostaa uusia? Nyt mennään ainakin hetki näin ja ehkä pikkuhiljaa uusin huonekaluja. Mitään isompaa uusimista ei ole, lähinnä joitan lipastoja ja sen sellaista, tai sitten sopivan hetken koittaessa maalaan ne valkoisiksi.

Ärsyttävintä tässä omatoimirakentamisessa on se, kun ei saa kaikkea samantien valmiiksi vaan kyllä, meilläkin niitä puuttuvia listoja on edelleen. ja niitä uusia lipastoja joutuu hetken odottelemaan kun en vaan raaski...

Tässä tämä todellinen tilanne muuton jälkeen. Portaiden alle olen kerännyt kaikki "hylätyt" tavarat, eli kun on ylimääräistä aikaa niin kirpparille.Minua vaan niin ärsyttää kun en tiedä mihin ne siksi aikaa jemmaisin ja raivostuttaa ylimääräiset tavararöykkiöt millä en tee mitään Argh! Ja mihin tuon imurinletkunkin laittaisi, että olisi pois näkyviltä, mutta silti niin lähellä, että tulisi imuroitua?  

Noh, valaisimia olen kuitenkin ehtinyt kuolaamaan ja tälläisen Cariitin Keinu valaisimen haluaisin ehdottomasti meidän ruokapöydän päälle. Saisikohan kirpparilta sen verran rahaa, tai edes osan, että raaskisi tuon hommata? Love  it! Myöskin heidän Toive valaisimensa kelpaisivat yövaloiksi vallan mainiosti.

Mutta valaisimesta ötököihin. Johan mies sai muutaman ampiaispesän myrkytettyä ulkoa niin sisällä vastaan on kävellyt ihme otuksia. Niitä on löytynyt rappusilta, pojan sängystä, mutta eniten kuitenkin suihkun lattialta.

Yritin googletella kyseistä ötökkää, mutta pelkillä "musta ötökkä" hakutuloksilla en saanut kovin avartavaa kuvaa tästä ihme otuksesta joka tarraa kovin kiinni ja hyppää kauheita loikkia. 

Rakas facebook kuitenkin osasi kertoa, että kyseessä on Tukkimiehen täi eli Hylobius abietis jota houkuttelee tuoreen puun tuoksu. Kyseessä on kuulemma harmiton otus joita saattaa hirsitaloista löytyä rakentamisen jälkeen vuosiakin. Ällöttävää jos tuollainen löytyy minun sängystäni!

Mites muut hirsirakentajat, olette törmänneet tähän kummajaiseen?

Täällä sitä ollaan

Omassa kodissa meinaan.
Viime viikon lauantaina muutettiin, ei ollut kyllä emäntä elämänsä kunnossa vaikka vannotti isäntää edellisenä päivänä, että huomenna sitten muutetaan. Otti Karjurock ja JVG veronsa, mutta urheasti emäntä kantoi miehensä kanssa sohvaa omaan kotiin ja kävi välillä vessassa voimassa pahoin...

Ennen viikko sitten ollut muuttotarkastusta vedettiin kyllä viimeinen viikko pitkää päivää ja täysiä. Yritettiin kaikin voimin saada talo sisältä valmiiksi, mutta ei siitä ihan valmista tullut. Jokunen lista uupuu vielä ja kodinhoitohuoneen vetimet. Sekä se sauna, jonka aprikoin tulevan ensiksi valmiiksi, niin ne suunnitelmat vaan muuttuvat.

Noissa käyttöönottokatselmuksissa tuntuu olevan hirvästi kunta/kaupunkikohtaisia eroja, mitä pitää olla ja mitä ehdottomasti pitää olla.Meidän kunnan  rakennustarkastajan kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, tämäkin oli lähinnä läpihuutojuttu. Kirjasi paperille mitä on kesken ja loput katsotaan sitten lopputarkastuksessa joka täytyy pitää viimeistään 2020, eli hetki on vielä aikaa laittaa listoja paikoilleen.

Koska rakentaminen vielä jatkuu ja niitä pirun työkaluja pyörii milloin keittiössä, makuuhuoneessa jopa vessassa niin kätevä emäntähän piilottelee niitä kaappeihin ja mies ei löydä mitään.

Ja meidän tienhaarassa pyörii jengiä useimpina päivinä. Minä luulin että ihastelevat meidän taloa, mutta siihen kuulemma ilmestyy jotain pokemoneja joita sitten metsästävät... Eli se siitä talon ihailusta...

Minä kyllä saatan istuskella pitkään jossain nurkassa ja ihailla sitä omien kätösten jälkeä, jota koko talo edustaa. Lähes kaikki on itse tehty ja ainakin suunniteltua. 

Ja minä kun olen saanut päättää lähestulkoon kaikesta sisustuksellisista ratkaisuista, annoin miehelle vapaat kädet telkkariin... Ja pitihän se arvata, isompi ei olisi enää sopinut autoon.

Nyt jatkuu terassin rakennus. Työmaata riittää vielä joka puolella, mutta helpottaa tämä nyt elämää kummasti, ollaan sentään samalla tontilla :) Ja edelleen, mitään suurempia riitoja meillä ei rakentamisen aikana tai sen takia ole ollut. 

Jaksamisia kaikille kanssaraksaajille :)

Käyttöönottokatselmus

Muuttolupa tuli! Nyt lähdetään juhlistamaan tätä Karjurockiin ja huomenna muutetaan KOTIIN!!!

Viimeistä viedään

Vuoden verran on tätä taloa rakennettu verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin vuodattaen. Enimmäkseen kuitenkin voin todeta tuon ajan olleen kyllä äärimmäisen rankka, mutta myös palkitseva. Mieheltä jos kysytään, niin hänen mukaansa on ihan hulluutta rakentaa talo.

Kun päivät toistensa jälkeen koostuvat töistä, rakentamisesta ja loppu aika menee nukkkuessa, onhan se rankkaa. Perheen yhteinen aika on ollut lähinnä haave, mutta kaiken tämän olemme jakseneet ajatellen sen olevan vain väliaikaista. Mies on ollut kotona lähinnä sen ajan kun on tullut töistä kotiin syömään jonka jälkeen lähtenyt raksalle.

Nyt se aika mitä todennäköisimmin on ohi ainakin siinä määrin, että olemme sentään koko perhe (toivottavasti) kohta saman katon alla. Vaikka talossa on vielä paljon tekemistä ja piharakennuksia pitäisi alkaa laittaa, olemme sentään samalla tontilla ;)

Viimeistä viikkoa nimittäin viedään, kohta me toivottavasti pääsemme kotiin!